Meille tulee tasan yksi aikakauslehti (ellei Kuukausiliitettä lasketa aikakauslehdeksi, en ole varma asiasta, itse olen laskenut sen yleensä "kuukausiliitteiden" kategoriaan), ja se on Tiede. Tiede löytyy myös usein vessasta, ja on täten ainoa aikakauslehti, jota luen säännöllisesti.
Tiede on enimmäkseen aivan mainiota vessalukemista. Pidemmät artikkelit pitää tosin pilkkoa useammalle istunnolle, mutta esimerkiksi hampaita pestessään tai muulla istunnolla ehtii hyvin tavata puolet keskipitkästä historia-artikkelista (uusimmassa numerossa raisu juttu Kleopatrasta, suosittelen.)
Popularisoitu tiede on muutenkin ässää ja ihan mun juttu. Juuri mikään ei tee keskustelukumppaniin vaikutusta samalla tavalla kuin tieteellisen faktoidin perustelu lauseella "Muistaakseni jossain Tiede-lehdessä, en muista milloin, ehkä vuosi ehkä viisi vuotta sitten, oli juttu, jossa kerrottiin, että [...] joten näinhän asia varmasti on." Itse käytän tätä jostain syystä mieluiten kertoakseni kahden viinilasillisen kumarassa, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä ihmiset ovat ilmeisesti eläneet seksuaalisesti vapautuneina ja iloisina kuin bonobot, eivätkä suinkaan ahdasmielisen kärttyisinä kuten simpanssit, ja markkina-arvoteoreetikot voivat täten tunkea teoriansa sinne, missä aurinko ei paista (ja tehdä sen mieluiten vessassa). (Ajatuksen loogisen polun ymmärtäminen vaatii ne kaksi viinilasia, minä en tarjoa.) Ja tätäkään en tietäisi, ellei vessalukeminen olisi mitä sivistävin tapa!
Tiede-lehden toinen mainio puoli ovat matemaattiset artikkelit. Ne tosin saattavat myös ärsyttää, joten suosittelen myös puhelimen ottamista mukaan vessaan. Sillä tavalla on helpompi heti julistaa Facebookissa, että topologia on selvästi matemaatikoiden keksimä tekosyy syödä donitseja kahvin kanssa aina, kun huvittaa.
Tiede on enimmäkseen aivan mainiota vessalukemista. Pidemmät artikkelit pitää tosin pilkkoa useammalle istunnolle, mutta esimerkiksi hampaita pestessään tai muulla istunnolla ehtii hyvin tavata puolet keskipitkästä historia-artikkelista (uusimmassa numerossa raisu juttu Kleopatrasta, suosittelen.)
Popularisoitu tiede on muutenkin ässää ja ihan mun juttu. Juuri mikään ei tee keskustelukumppaniin vaikutusta samalla tavalla kuin tieteellisen faktoidin perustelu lauseella "Muistaakseni jossain Tiede-lehdessä, en muista milloin, ehkä vuosi ehkä viisi vuotta sitten, oli juttu, jossa kerrottiin, että [...] joten näinhän asia varmasti on." Itse käytän tätä jostain syystä mieluiten kertoakseni kahden viinilasillisen kumarassa, että metsästäjä-keräilijäyhteisöissä ihmiset ovat ilmeisesti eläneet seksuaalisesti vapautuneina ja iloisina kuin bonobot, eivätkä suinkaan ahdasmielisen kärttyisinä kuten simpanssit, ja markkina-arvoteoreetikot voivat täten tunkea teoriansa sinne, missä aurinko ei paista (ja tehdä sen mieluiten vessassa). (Ajatuksen loogisen polun ymmärtäminen vaatii ne kaksi viinilasia, minä en tarjoa.) Ja tätäkään en tietäisi, ellei vessalukeminen olisi mitä sivistävin tapa!
Tiede-lehden toinen mainio puoli ovat matemaattiset artikkelit. Ne tosin saattavat myös ärsyttää, joten suosittelen myös puhelimen ottamista mukaan vessaan. Sillä tavalla on helpompi heti julistaa Facebookissa, että topologia on selvästi matemaatikoiden keksimä tekosyy syödä donitseja kahvin kanssa aina, kun huvittaa.