Menetetty ilo

Disclaimer: jos et tykkää vessa-aiheisista jutuista, älä lue. Oot muuten varmaan väärässä blogissa sit niinku noin muutenkin.

Vessalukemisen ehdottomasti parhaita puolia on se, että se pieni hetki siellä kopperossa on Ihan Omaa Aikaa, jota varsinkin lapsiperheessä äideillä on kovin vähän. Vaikka yrittäisi kuinka lukittautua omaan rauhaansa, usein joku ilmestyy takomaan ovea, vaikkei mitään suurta hätää (hoho) olisikaan käsillä. Ja vaikka se perheen isä istuu siellä sohvalla, mutta eihän sille nyt voi näitä juttuja (esim. että "telkkarissa sanottiin poliisi") - ja jotka ei voi siis hetkeäkään odottaa - kertoa. Lukemistolla usein pystyy edes vähän sulkemaan sen ulkopuolisen maailman hälyt sen hetken ajaksi pois. Siinä, valtaistuimellaan, ihminen on totisesti paljaimmillaan (lause kuulosti niin hämyltä mun päässä, että piti kirjoittaa se ihan tuohon).

Yleensä siis se vessalukemisen hetki on suorastaan odotettava asia, pyhä toimitus, pieni hetki rauhaa. VAAN EI NYT. Vatsani on vallannut jo kohta viikoksi joku räyhähenki, joka ei anna minkään suustani sisään pistämäni muodostaa kovinkaan pitkää kiintymyssuhdetta ruuansulatuselimistön kanssa. Nyt on istumalihaksia koeteltu ja hiki otsalla, välillä melkein itkua tuhertaen avattu tulvaportit jälleen kerran. Mistä tätä tavaraa riittää, kun mitään ei pysty syömään? Miksi yhdestä päivän rennoimmista hetkistä on tehty piinallisia - ja, let's face it, enää kyseessä ei siis ole YKSI päivittäinen rauhan hetki, vaan monta tuskaista pikaspurttia.

En olisi uskonut, että viettämällä suurimman osan päivästä vessassa saisin itse asiassa luettua paljon vähemmän kuin aiemmin. Ei vaan tee mieli. Lisäksi pelkään rajujen purkauksien nostattaman saastepilven tahrivan kaiken lähiympäristössä olevan, joten olen heikkopäisenä siivonnut vessaa monta kertaa päivässä muutenkin. Nimittäin se hupi tästä vielä puuttuisi, että tämän viikon kestäneen oman rypistyksen (kröhöm) päätteeksi lapset sairastuisivat samaan tautiin.

Tervehtymisen merkkejä on jo ilmassa. Olen pelannut viime päivinä vessassa puhelimella Backgammonia, lukenut Me Naisista jutun Maria Jungnerista (sopi hyvin vessaan tai kampaamoon, muuten aika evvk) ja harkinnut jo vakituiseen vessakirjaani* tarttumista. Pari pientä voittoa: melkein uskallan jo pieraista, ja äsken kävin pelkällä pissalla!

*) siitä lisää sitten, kun tämä "kiire" hellittää